Moni nainen pettyy, turhautuu ja tuskastuu puolisoihinsa, eivätkä lopulta edes tiedä syytä siihen. On sitten kyseessä ex-puoliso tai nykyinen. Mihin ihmeeseen katosi se uljas prinssi, joka halusi tehdä kaikkensa minun eteeni? Mihin katosi intohimo, hellyys ja romantiikka? Toki nämä voivat toteutuakin, mutta silti syvällä sisällä on tunne, että jotain puuttuu. Alkuhuuman jälkeen kahdenkeskinen aika ja aito kiinnostus toiseen vain häviää jonnekin, tai ainakin laimenee. Kuulosta

"Kihelmöivä odotus, tunnen koko kehoni järjestelmän kipinöivän vain ajatuksesta, mitä jos tänään ihastukseni kohde ottaa yhteyttä, koskettaa tai suutelee minua. Mielikuva auringonlaskusta, josta saan nauttia unelmieni kumppanin kanssa." Nämä ovat olleet nuoruuteni unelmia, ehkä hieman lapsellisia kuvitelmia rakkaustarinasta, jossa kaikki on täydellistä. Haavekuva, että jossain on olemassa ihminen, jonka avulla tulen kokonaiseksi. Tunne, että jossain on juuri se minulle kuuluv

Voi kun olisi ihanaa, jos ympärillä olevat ihmiset eivät ärsyttäisi tai tekisi yhtään mitään, joka saa verenpaineen kohoamaan. Kaikki sujuisi kuin vaaleanpunaiset lasien kautta nähtynä, olisi niin helppoa ja mukavaa. Heti, kun joku ei menisi suunnitelmieni mukaisesti, ihmiset ympärilläni muuttuisivat, että minulla olisi helppo elämä. On sitten kyse vanhemmista, sisaruksista, lapsista, työkavereista, pomosta, ystävistä ja varsinkin puolisosta. Kyllä, myönnän joskus ajatelleeni